23. maaliskuuta 2015

One year without you ♥

Moikka!

Nyt on kulunut vuosi siitä kun koin ehkä tähän astisen pienen elämäni yhden suurimmista järkytyksistä ja menetyksistä. Vuosi on siis kulunut mun sen hetkinen ykkös kilpakumppani Rio Nuevon myynnistä. Sillon tuo tuntu aivan ylitse pääsemättömältä asialta mutta nyt kun ajattelee mun vuotta taakse päin niin aivan älyttömästi on ehtinyt tapahtua ja mä olen itse ratsastajana kasvanut ja kehittynyt aivan älyttömän paljon uusien hevosten myötä.


Vaikka en voikkaan väittää että mulle ei tulis hetkiä, kun katon vanhoja kisaratoja ja mietin kisakautta 2013 että mulla ei enään olis ikävä Niiloa. Se hevonen oli ja on iso osa mun uraa, koska ilman sitä hevosta en olis tässä! Niiloa parempaa opetusmestaria en olis voinu löytää mistään. Mulla kävi aivan satumainen tuuri kun sain sen kisattavaksi ja opin sen kanssa kantapään kautta kaikki jutut miten varovaista kilpahevosta ratsastetaan.

Niilo ei antanu mulle mitään ilmaseks koskaan! Se ei ikinä treeneissä antanu mitään mun virheitä anteeks, vaan pysähty aina jos en päässy esteelle suunnilleen täydellisesti ja ratsastanu ite hyvin. Muistan edelleen kuinka turhautunut olin kesäkuussa 2013 kun en meinannut päästä Niilolla edes 70cm pystyn yli meillä kotona seurakisojen verkassa tai kun Korpilahdella harjoituskisojen verkassa tipuin n. 50cm ristikolla. Mutta tästä+ kaikesta muusta opittiin ja Lokakuussa hyppäsin ehkä siihen astisen elämäni isoimman ja vaikeimman radan HIHS Junior Tour- finaalin 130cm ja heti Marraskuussa junioreiden hallimestaruudet.


Niilon kanssa saavutin myös tähän astisen urani suurimman saavutuksen; Junioreiden hallimestaruus kullan.


Monilla ihmisillä on erilaisia käsityksiä Niilosta hevosena. Usein syynä siihen on se kuinka menestynyt hevonen se on. Mä olen tosi onnellinen että sain olla yksi niistä "etuoikeutetuista" joka sai tutustua tuohon ihanan erikoiseen hevoseen.


Nyt viime syksynä oli aivan sanoin kuvailematon tunne kun oltiin Kalajoella kisoissa ja Niilo asui meidän naapurikarsinassa sen viikonlopun. Yhtenä päivänä kun mulla ei ollut kauhea kiire niin ajattelin että menen moikkaamaan Niiloa kun se torkku sielä omassa karsinassaaan. Menin siihen ovelle ja jotain höpötin sille ennen kuin avasin oven kun se oli sielä takapuoli ovelle päin. Mietin siinä samalla että tunnistaakohan se mua enään, mutta siinä samassa kun aloin puhumaan sille niin se kääntyi salaman nopeasti ympäri korvat hörössä ja selkeästi tunnisti mut edelleen. Siihen se sitten tuli heti rapsuteltavaksi ja painoi pään mun syliin ihan niinkun aina ennenkin. :3

~ Jenni

2 kommenttia:

  1. Voitko laittaa Twister V:n omistajan sähköpostin tähän kun kyselen vähän siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystytkö tulla kysyy vaikka fb:ssä sitä ku en mielellään laittaisi kenenkään sähköposti osotteita ainakaa ilman lupaa ni tällai näkyville? :)

      Poista